Blogi

KESÄISIÄ ILOJA JA TOUHUJA LEIKKIKENTILLÄ YMPÄRI LEMPÄÄLÄÄ KESÄKUUSSA 2022

Leikkienettätiimi: Erja Isotalo, Elina Haapaniemi, Risto Tuominen

MLL Lempäälän yhdistys

17.10.2022

”Moikka, nähdään taas täällä keskiviikkona”, tämän huudahduksen kuulin kesällä yhdellä Lempäälän monista leikkikentistä. Huudahdus kuului alakouluikäisen lapsen suusta kotiin lähtiessä leikkikentältä, jossa hän oli osallistunut MLL Lempäälän yhdistyksen järjestämään, perinteiseen leikkikenttätoimintaan.

Leikkikenttätoimintaa voi aidosti sanoa perinteiseksi, sillä sitä on järjestetty sekä MLL Lempäälän yhdistyksen, että Lempäälän kunnan toteuttamana jo 1920-luvulta lähtien. Toiminnan ajankohta on aina ajoitettu koululaisten kesäloman alkuviikoille, jolloin lasten huoltajat ovat pääsääntöisesti vielä töissä ja kesälomat alkavat vasta muutaman viikon päästä. Toimintaa toteutetaan 10 leikkikentällä eri puolilla Lempäälää, tavoitteena on tuoda toiminta lähelle lasten ja heidän perheidensä kotiympäristöä.

Leikkikentille palkataan yhdistyksen toimesta leikkikenttäohjaajiksi 11 nuorta, jotka ovat iältään 16-vuotiaita tai vanhempia. Usein tämä leikkikenttäohjaajan kesätyö on  nuorten ensimmäinen kesätyöpaikka, joten meidän yhdistyksen leikkikenttävastaavilla on tavoitteena, että he saavat hyvän kokemuksen työelämästä. Ennen työsuhteen alkua heille järjestetään infoilta, jossa he saavat perehdytyksen leikkikenttäohjaajan työhön. Lisäksi he saavat käyttöönsä tarvikekassin, jossa on välineitä hyödynnettäväksi leikkikentällä lasten kanssa leikkimiseen ja pelailuun.

Leikkikenttätoimintaan voivat osallistua lapset, jotka ovat iältään 6–12-vuotiaita. Toimintaa järjestetään kesäkuun aikana maanantaista torstaihin klo 10–13. Leikkikenttä-ohjaajat työskentelevät työpareina ja vuorottelevat kahdella leikkikentällä viikon aikana. (Maanantaina ja keskiviikkona ovat samalla kentällä ja tiistaina ja torstaina toisella kentällä.)

Ohjaajat ohjaavat ja osallistuvat aktiivisesti lasten leikkeihin ja peleihin. Yhteiset keskustelut ohjaajien kanssa eväshetken aikana ja muutenkin toiminnan lomassa ovat muodostuneet tärkeiksi lapsille. Leikkikenttä-ohjaajista muodostuu tärkeitä ja jopa ihailtuja lasten keskuudessa, mikä on omien kavereiden läsnäolon lisäksi innoittava tekijä tulemaan uudelleen toimintaan kesäkuun aikana. Myös leikkikenttäohjaajille on ilo huomata, miten he ovat saaneet luotua ilmapiirin, jossa lasten on hyvä olla ja he voivat yhdessä heittäytyä leikkimään ja pelaamaan monipuolisesti.

MLL Lempäälän yhdistys saa Lempäälän kunnalta avustusta leikkikenttätoiminnan työntekijöiden palkanmaksuun. Kunnan avustus kattaa noin 30% kuluista, lopuista kustannuksista vastaa yhdistys. 

Kesällä 2022 leikkikenttätoimintaan osallistui yhteensä 258 lasta. Mieluisia tekemisiä lapsilla olivat pallopelit, majan rakentaminen, tervapadan pelaaminen ja hyppynarulla hyppeleminen.

Tässä muutama kommentti lapsilta suoraan menneen kesän leikkikenttätoiminnasta: 

”Limbo ja käärme on ollut kivointa. Juttelu on ollut todella kivaa” 

” Oli kivaa rakentaa majaa ja pelata jalkapalloa kavereiden kanssa”

” Mukavinta on ollut saada uusia kavereita ja löytää uutta tekemistä” 

” On ollut kiva kuunnella satuja, jalkapallon peluu, tarrapallopeli oli kiva” 

” Kaikki on ollut kivaa. Olisi kiva jos olisi joku yhteisleikki mikä käy kaikille”

LEIKITEN LUKIJAKSI – LUKUILOA PIENESTÄ PITÄEN!

Anni Oravakangas
lukukoordinaattori
Leikiten lukijaksi –hanke
Lempäälän kunta

2.9.2022

Lukemisesta on lapselle valtavasti hyötyä: kirjoista opitaan uusia sanoja, saadaan samaistumiskohteita, nähdään millaista elämä on toisissa perheissä tai maailman toiselle puolen, opitaan empatiaa ja tunnetaitoja. Kirja lohduttaa pientä kiukkupussia, rohkaisee kokeilemaan uusia asioita ja opettaa, että vaikeistakin asioista selvitään. Kirja on tärkeä työkalu myös aikuiselle: tarinoiden avulla voidaan opetella uusia taitoja kuten potalla käyntiä tai hampaidenpesua, käsitellä arjen haasteita tai vaikeita aiheita. Kirja tulee avuksi myös silloin, kun lapsi kieltäytyy puhumasta tai aikuiselta loppuvat sanat: yhdessä luettu kirja avaa mahdollisuuden keskustelulle. Lukuhetki on myös yhteistä, kiireetöntä laatuaikaa.

Lukeminen alkaa sylistä: jo pienelle vauvalle kannattaa laulaa, jutella ja lorutella. Puolivuotiaalle tärkeitä ovat runojen riimit ja rytmit, sillä ne herättelevät kielellistä tietoisuutta. Monet vauvojen katselukirjat onkin kirjoitettu runomuotoon. Samalla katsellaan kuvia ja ihmetellään kirjan kääntyviä sivuja: täytyypä kirjaa vähän maistellakin. Pikkuhiljaa lapsi alkaa oivaltaa, että kuvalla ja aikuisen sanoilla on jokin yhteys. Taapero alkaa osoitella kuvia ja kommentoi jokellellen näkemäänsä. Kun nimeät lapsen osoittaman kuvan, hän oppii uuden sanan. “Joo, se on pallo! Katso, kissa!” Lapsen sanavarasto alkaa karttua jo kauan ennen kuin hän itse tuottaa puhetta.

Kirjan käyttöä opetellaan siis pikkuhiljaa vauvasta saakka. Samalla luodaan kiinnostusta ja myönteistä suhdetta lukemiseen. Usein lapset innostuvat kirjoista melko helposti, toiset vaativat enemmän vaivannäköä, jotta mieluisa kirja löytyy. Kotona kannattaa pitää tarjolla monenlaisia kirjoja, jotta lapsi löytää mieluista luettavaa. Kirjastosta löydät laajan valikoiman erilaisia kirjoja: pahvilehtisiä katselukirjoja, äänitehostekirjoja, luukkukirjoja, kuvakirjoja ja tietokirjoja kaiken ikäisille lapsille. Tarinoita voi kuunnella yhdessä myös äänikirjoina. Lapselle kannattaa lukea aina kun hän sitä pyytää, ja juuri niitä kirjoja mistä lapsi on kiinnostunut: usein lapsi haluaa lukea saman kirjan uudestaan ja uudestaan. Silloin kirjalla voi olla lapselle jokin erityinen merkitys: ehkäpä se tuo turvaa tai käsittelee jotain lapselle ajankohtaista aihetta?

Lukukeskuksen selvityksen mukaan 63 % vanhemmista kokee, että he lukevat lapsille liian vähän: suurin osa heistä kertoo arjen olevan liian kiireistä lukemiselle. Yhteisille lukuhetkille kannattaa kuitenkin raivata kalenterista tilaa, sillä varhaislapsuuden lukukokemuksilla on selvä vaikutus myöhempään lukemaan oppimiseen ja koulussa pärjäämiseen. Lukemaan oppiminen vaatii koko joukon erilaisia taitoja, jotka kehittyvät pikkuhiljaa varhaislapsuuden aikana. Tavoitteena ei siis ole se, että lapsi oppisi lukemaan tavallista aiemmin, vaan se, että hänellä olisi kouluun mennessään ne taidot, jotka tarvitaan ekaluokalla opetettavien asioiden oppimiseen. Lukeminen myös vahvistaa sellaisia kielellisiä taitoja, joiden avulla lapsen on helpompaa ilmaista itseään, kertoa ajatuksistaan ja kuvata tunteitaan, sekä vuorovaikutustaitoja, joiden avulla on helpompaa pärjätä porukassa. Yhteiset lukuhetket tarjoavat myös koko perheelle läheisyyttä, vuorovaikutusta ja kiireetöntä laatuaikaa: lukemisen varjolla nelivuotias voimanpesä kaivautuu mieluusti kainaloon ja on hetken taas ihan pieni. Siinä samalla tulee juteltua päivän tapahtumat ja mielen päällä olevat asiat.

Lapsen lukemisen tukemiseen ja lukijaksi kasvamiseen on helppo resepti: hanki kirjoja lapsen saataville, huolehdi säännöllisistä lukuhetkistä ja juttele lapsen kanssa kirjoista positiiviseen sävyyn. Tätä reseptiä voi noudattaa kuka tahansa aikuinen: äidit ja isät, isovanhemmat, kummit, lastenhoitajat ja opettajat. Tärkeintä on, että lukemisesta tehdään yhteinen kiva juttu: käydään kirjastossa, luetaan yhdessä ja pidetään kirjojen kanssa hauskaa. Lukeminen on kivaa yhteistä tekemistä!

Lukuiloa toivottaen, Anni

TARINA SIITÄ KUN LAPSI ALKAA VOIDA PAHOIN EIKÄ LÄHDE KOULUUN

Miina Arina (Nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojelemiseksi)

18.6.2022

Vanhemmuus ei ole ikinä helppoa, eikä varsinkaan, jos olet yksin, ilman toista vanhempaa. Toki lapset ovat vanhemmilleen ihan kaikki, mutta kyllähän sitä murhettakin mahtuu vuosiin. Haluan jakaa teille kokemukseni siitä, kun lapsi alkaa voida pahoin ja kieltäytyy menemästä kouluun, sulkeutuu kaikelta elämältä.

Keskimmäinen lapseni on tyttö, ihana, valoisa ja sosiaalinen, oikea ilopilleri. Kunnes ei enää
ollutkaan. Ensi alkuun tytär alkoi jäämään koulusta pois yksittäisiä päiviä, päänsärkyyn vedoten. Pikkuhiljaa poissaolot lisääntyivät ja lopulta likkaa ei saanut millään kouluun. Uhkaus, kiristys lahjonta. Kaikki keinot koetettu, vaan mitä enemmän painosti tai yritin hyvällä saada tytärtä kouluun, sitä sulkeutuneemmaksi hän meni.

Tilanne meni huonompaan ja lopulta olimme tilanteessa, jossa tytär ei enää huolehtinut
puhtaudestaan, vaatteiden vaihdosta, mistään. Hän vain makasi sängyllään ja oli niin kaukana, kuin ihminen ajatuksissaan voi vain olla. Normaalisti niin kauniit tuikkivat silmät muuttuivat ilmeettömiksi, ahdistusta huutaviksi.

Äitinä olin suunniltani, huoli painoi ja toivottomuus, mitä mä voin enää tehdä? Tuska sisälläni oli aivan suunnaton, kun näin kuinka pahoin oma lapseni voi. Onneksi minulla on maailman paras ystävä lähelläni ja sain hänelle purettua tuntojani, sen avulla pystyin olemaan äiti ja huolehtimaan pojista ja kodista, vaikka huoleni tyttärestä mursi sydäntäni.

Puhuminen on ollut minulle aina selviytymiskeino, puhun vaikeista asioista ääneen ja samalla saan omia ajatuksiani selväksi. Lopulta ymmärsin, etten yksin kykene lastani auttamaan, vaikka kuinka haluaisin, tein lastensuojeluilmoituksen itse. Tietenkin minua pelotti sen tekeminen, mutta mitä muutakaan tuossa olisi voinut tehdä? Ensimmäiseen palaveriin menin syvään ovella henkäisten ja pää pystyssä, apua on saatava. Puhuin lastensuojelulle avoimesti meidän tilanteestamme ja saimme perhetyön tueksemme. Sekin jännitti, perhetyöstäkin olin kuullut, vaikka minkälaisia juoruja. Eihän ne paikkaansa pitäneet, meidän kohdallamme ainakaan.

Tyttäreni oli pahoinvoinnissaan kuitenkin niin syvällä, ettei perhetyökään saanut tilannetta normalisoitumaan, vaan tilanne eskaloitui tyttären itsemurhan uhkaan. Perhetyön avulla tytär pääse lasten psykiatriselle osastolle muutamaksi viikoksi, joka auttoi hetkellisesti, mutta siellä kävi ilmi Tyttäreni oli pahoinvoinnissaan kuitenkin niin syvällä, ettei perhetyökään saanut tilannetta normalisoitumaan, vaan tilanne eskaloitui tyttären itsemurhan uhkaan. Perhetyön avulla tytär pääse lasten psykiatriselle osastolle muutamaksi viikoksi, joka auttoi hetkellisesti, mutta siellä kävi ilmi tyttären viillelleen itseään runsaasti. Kun tuon kuulin, menivät kylmät väreet koko vartaloni läpi, kyyneleet valuivat. Olinko minä epäonnistunut äitinä näin pahoin?

Asiaa läpikäydessä lääkäreiden ja perhetyön kanssa, minulle painotettiin, ettei syy ole minun. Olen tehnyt parhaani. Tilanne meni siihen, että lapseni joutui avohuollon sijoitukseen. Ensi kamppailuiden jälkeen asiat ovat menneet parempaan ja tyttäreni käy koulussa tällä hetkellä normaalisti. Saan lapseni kotiin kesään mennessä.

“Mä olen se ihan tavallinen kolmen lapsen äiti, paras äiti lapsilleni, tietenkin.” Tämä on ensimmäinen ajatukseni, jos joku kysyy, kuka minä olen.

TUKARITOIMINTA HAKKARIN KOULUSSA -ILOA JA YHDESSÄ TEKEMISTÄ

Susanna Soininen  Tukioppilasohjaaja

Iina Kankaala oppilas 9G luokalta

9.4.2022

Yläkouluun siirtyminen jännittää suurinta osaa oppilaista ainakin vähän. Uusi koulu, uudet luokkakaverit, uusi luokanvalvoja, uudet oppiaineet. Paljon muuttuu siirryttäessä yläkouluun ja edessä on paljon uutta opeteltavaa. Tavaroita ei voikaan enää säilyttää omassa pulpetissa, oppitunnilta toiselle vaihtuvat niin luokat, kuin opettajatkin. Omalla luokalla ei välttämättä ole montaakaan entuudestaan tuttua oppilasta.

Onneksi tukioppilastoiminnalla on suomalaisissa kouluissa pitkät perinteet. Tukioppilaina Hakkarin koulussa toimivat koulumme 9-luokan oppilaat. Koska toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, mukaan hakeutuu oppilaita, joilla on aidosti kiinnostus ja halu toimia tukioppilaina. He muistavat vielä itse miltä yläkouluun siirtyminen tuntui, mikä mietitytti koulun alkaessa ja mitä itse olisi ehkä halunnut tietää.

Vanhempina oppilaina tukarit toimivat vertaisina, kaikilla seiskaluokkalaisilla on näin ainakin joku tuttu itseään vanhempi oppilas, jonka puoleen tarvittaessa kääntyä. Tukarit osaavat myös kertoa koulunkäyntiin keskeisesti liittyvistä asioista oppilaan näkökulmasta.

Ennen tukaritoiminnan aloittamista tukioppilaat on koulutettu tehtäväänsä. He ovat saaneet hyviä eväitä MLL:n tukarikoulutuksessa, jota koulullamme on käynyt pitämässä kahtena viimeisenä vuonna Anne Herrala. Tämä koulutus on koettu todella hyväksi ja se on ryhmäyttänyt myös toisilleen entuudestaan tuntemattomia tukareita.

Tukioppilaat suunnittelevat itse sen, mitä he luokkien kanssa haluavat tehdä. Lukuvuoden alussa uusien luokkien ryhmäyttäminen on tietysti isoimmassa roolissa. Tukioppilaat ovatkin viettäneet aikaa omien tukariluokkiensa kanssa vetäen luokille erilaisia ryhmäyttämisleikkejä niin sisällä, kun ulkotiloissa. Ryhmäyttämisen tarkoitus on tutustuttaa oppilaita toisiinsa, rohkaista oppilaita toimimaan yhdessä ja luoda luokalle yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvin yhteen hitsautunut ja yhdessä toimiva luokka on myös hyvä oppimisympäristö kaikille sen jäsenille.

Tänä lukuvuonna meillä on Hakkarin koulussa toiminut 19 mahtavaa ja persoonaltaan hyvin erinaista tukioppilasta. Tukareita yhdistää paitsi halu toimia yhdessä muiden hyväksi, luotettavuus, luovuus, kyky astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ystävällisyys. Olen onnekas saadessani toimia näiden nuorten kanssa, ja on myös ollut myös suuri ilo saada tehdä tätä työtä yhdessä koulumme kouluyhteisöohjaaja Jussi Kolehmaisen kanssa.

Ensi syksynä tämä perinne jälleen jatkuu uusien pian värvättävien tukioppilaiden kanssa, tästä vuodesta parhaiten kertoo koulumme tukioppilaan 9G luokan oppilaan Iina Kankaalan kertomus tukioppilaana toimimisesta.

Tukioppilaan kertomus

Aluksi lähdin tukioppilaaksi, sillä halusin olla tukena uusille seiskoille ja auttaa heitä saamaan kavereita ja ryhmäytymään. Nyt olen sitä mieltä, että tukioppilaana oleminen on paljon muutakin.

Tukioppilaiden kuuluu olla turvallisia ja luotettavia isompia oppilaita, joille voi tulla juttelemaan ja kertoa huolistaan pelkäämättä tuomituksi tulemista. Tukioppilaana tunnen oloni tärkeäksi ja koen, että hyvin toimiva tukioppilastoiminta ehkäisee yksinäisyyttä ja kiusaamista ja tällä tavalla vaikuttaa koko koulun ilmapiiriin.  

Me tukareina koulussani olemme nykyään tiivis porukka ja voimme matalalla kynnyksellä jutella keskenämme ja pyytää apua toisiltamme. Meillä on todella mukavat ohjaajat ja heiltä saa helposti ideoita tukioppilastoimintaan.

Pyrimme pitämään tukaritunteja seiskoille noin kerran kuukaudessa, jolloin leikimme ja pelaamme, vain mielikuvituksen rajoissa. Saamme hyvin vapaat kädet ideointiin ja myös varoja toteuttaa rahaa tarvitsevia tunteja.  

Tukioppilaaksi voi lähteä ihan kuka vaan, eikä ennestään tarvitse olla osaamista tai tietoa. Kunhan vain motivaatiota riittää, kaiken muun voi oppia. Meidän tukioppilaskoulutuksemme oli todella hyvä ja sen kautta opimme kaiken tarvitsemamme. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ja virheitä saa tehdä.

LASTEN LIIKUNTA OSA 3.

LIIKUNTA AUTTAA KESKITTYMÄÄN. AIVOT TARVITSEVAT RUUMIILLISTA AKTIIVISUUTTA.

Heimo Outinen MLL Lempäälän yhdistys

27.12.2021

Liikunta lisää keskittymiskykyä. Miksi? No siksi, koska se aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää ja mielihyvätumaketta. 

Jokaisella on joskus keskittymisvaikeuksia. Se on normaalia. Keskittymiseen vaikuttavia tekijöitä on monia: Uni, stressi, vuorokauden aika ja ympäristö. Hyvä kysymys on kuitenkin se, että milloin on kysymyksessä “normaali” keskittymisvaikeus ja milloin esimerkiksi ADHD? Siinäpä vasta pulma. Pulma siksi, että väitteen mukaan me olemme kaikki jossakin kohtaa ADHD skaalaa. Kaikilta löytyy diagnoosiin kuuluvia ominaisuuksia (keskittymisen, impulsiivisuuden ja hyperaktiivisuuden ongelmia), joko heikompina tai vahvempina. 

Viitaten alussa mainittuun aivojen palkitsemisjärjestelmään, voidaan ajatella, että palkkiotta emme keskity. “Palkkion” saavuttamiseksi liikunta on hyvä apukeino. Esi-isämme ovat liikkuneet selviytyäkseen ja siitä perintönä nykyihminen saa edelleen hyvän olon liikunnan avulla. Vaikka emme enää liiku selviytyäksemme, kuten esi-isämme, liikunnan avulla voidaan kuitenkin aktivoida aivojen palkitsemisjärjestelmää.

Väitetään, että jopa yksittäinen viiden minuutin liikuntakerta parantaa keskittymistä ja vähentää esimerkiksi lasten mahdollisia ADHD oireita. Vaikka liikunta vaikuttaa aivoihin välittömästi, on sillä myös kauaskantoisia seurauksia. Jos ihminen ei liiku, ei hän pysty kehittymään. Liikkumaton ihminen ei pysty keskittymään, on levoton ja tylsistyy. 

ADHD diagnoosia tai ei, niin liikunta auttaa keskittymään. Liikunta auttaa meitä muun muassa kohtaamaan paremmin myös nykymaailman kaiken digitaalisen tietotulvan keskellä. Vaikka maailma yhä kiivaampaa tahtia ympärillämme kehittyy kehittymistään, eivät aivomme ole perustoiminnoiltaan muuttuneet esi-isiemme ajoista. Monet asiat ympäristössämme voivat aiheuttaa huomion herpaantumisen oleellisesta, mutta liikunta parantaa tilannetta. Sen avulla pystytään vahvistamaan keskittymiskykyä.    

Lähteet:

Hansen, A. 2017. Aivovoimaa. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Bonnier Fakta, Stockholm, Sweden. Ensimmäinen painos 2017.

LASTEN LIIKUNTA, OSA 2.

URHEILUHARRASTUS KEHITTÄÄ LASTA MONIPUOLISESTI

Heimo Outinen MLL Lempäälän yhdistys

13.10.2021

Liikunta on tärkeää lapsen motoristen taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymiselle. Sen lisäksi liikunta kehittää lasta henkisesti ja sosiaalisissa taidoissa. Varsinkin kun miettii asiaa urheiluharrastuksen näkökulmasta.

Runsaiden fysiologisten vaikutusten lisäksi urheiluharrastuksen myötä saatavat kokemukset kehittävät lapsen minäkuvaa, opettaa tunteiden käsittelyä ja paineensietokykyä. Tämä kaikki tapahtuu sekä ryhmätoiminnassa ohjatuissa harjoituksissa että kilpailutilanteissa ja niihin valmistauduttaessa.

On ollut opettavaista seurata, kuinka lapset suhtautuvat kilpailulliseen urheilusuoritukseen. Ensimmäiset kokemukset kilpailuista ovat merkittäviä oppimiskokemuksia, mutta on ollut ällistyttävää huomata, kuinka analyyttisesti lapsi suhtautuu esim. pettymykseen. Silloin ensivaiheessa tuen ja lohdutuksen tarve on ilmeinen, mutta murheen hälvetessä alkaa jo analyyttinen pohdinta siitä, kuinka minä seuraavalla kerralla tämän toteutan, että onnistun paremmin. 

Ilonaihetta tarjoava hetki sekä lapselle että mukana elävälle vanhemmalle on myös se, kun lapsi saavuttaa oman itse itselleen asettamansa tavoitteen. Kun tulee onnistuminen, hymy, ilo, riemu ja tuuletus palkitsee enemmän kuin tuhat sanaa tai tekoa. 

Olen lyhyesti kuvannut urheilun tuomia positiivisia asioita, mutta on myös muistettava välttää urheiluharrastukseen liittyviä sudenkuoppia. Niistäkin on paljon julkisesti keskusteltu, joten sekin puoli on nostettava esiin edes maininnan tasolla.

Vaikka lapsella on halu ja intohimo urheilla ja kilpailla, on vanhempien tehtävä kannustuksen lisäksi opettaa lasta tunnistamaan muun muassa omaa jaksamista ja kunnioitettava lapsen tuntemuksia jaksamisen suhteen. Muu arki vaatii veronsa ja koulukin on kunnialla hoidettava. Onkin muistettava, että urheiluharrastus on lapselle vain harrastus.

Esimerkiksi koululuokilla ylemmäs mentäessä lisääntyy myös koulun asettamat vaatimukset. Urheilu on erinomaista vastapainoa koululle ja muulle normaalille arjelle. Mutta väsyn iskiessä, on hyvä ottaa välillä vapaata myös intensiivisestä urheiluharrastuksesta. Kilpailut Ovat urheiluharrastuksen suola ja ne sujuvat hyvin, vaikka yhdet treenit edellisellä viikolla jäisikin väliin. Tasapainotus kaikessa toiminnassa on tärkeää.

Palaan lopuksi vielä edelliseen kirjoitukseeni, jossa kirjoitin, että THL:n mukaan jo lapsuudessa harrastettu intensiivinen urheiluharrastus tukee aikuisuudessa psyykkistä hyvinvointia. Jäin sitä myös pyörittelemään mielessäni. Kun ajattelen sitä mitä olen urheilevista lapsista nähnyt, en kokemukseni mukaan voi kyseenalaista THL:n argumenttia. Urheilu herättää kaikilla tasoillaan suuria tunteita ja niiden kokeminen kasvattaa sekä lasta että vanhempaa.

LUONTO KUTSUU LEIKKEIHIN

Risto Tuominen MLL Lempäälän yhdistys

25.4.2021

Tänä viikonloppuna on vietetty valtakunnallista leikkipäivää ympäri Suomea monin eri tavoin ja tapahtumin. Teemana tänä keväänä on "leikkien lähelle luontoa", joka onkin inspiroiva aihe näin kevään keskellä. Nyt poikkeusolojen aikana, niin täällä Lempäälässä kuin muuallakin Suomessa, on löydetty terveysturvallinen tapa ulkoilla ja hoitaa mielen hyvinvointia. Olemme päässeet hyödyntämään kuntamme lukuisia laavu- ja tulipaikkoja Birgitan polun varrella. Ajoittain nämä kohteet ovat olleet selkeästi ruuhkautuneet suuren suosion vuoksi.

Leikkipäivän hengessä toteankin, että lapsemme ovat saaneet kuluneen vuoden aikana runsaasti mahdollisuuksia leikkiä luonnon keskellä ja vahvistaa siten omaa luontoyhteyttään. Toki ei ainoastaan tulipaikoilla vaan myös arjessa tapahtuvissa ulkoiluissa, sillä emme ole pystyneet viettämään aikaa kuluneen vuoden aikana yleisötapahtumissa eikä ostoskeskuksissa niin kuin ennen pandemia-aikaa.

Tutkimuksien mukaan lasten luontosuhde kehittyy sitä vahvemmaksi, mitä aikaisemmin he pääsevät kosketukseen luonnon kanssa. Luontosuhteen kehittymiseen varhaislapsuudessa tarvitaan toki huoltajien läsnäoloa luonnossa liikkuessa perheen kesken kuin myös varhaiskasvatuksen sekä koulun järjestämillä retkillä. Aikuisten tuki nähdään merkittävänä lasten leikkien kestossa ja monipuolisuudessa, kun aikuinen auttaa muun muassa majan rakentamisessa tai puheen avulla kannustaa ja rikastaa leikin ideointia. 

Tällainen yhdessäolo lapsen kanssa mahdollistaa myös meille aikuisille irrottautumisen mieltä painavista huolista ja paineista, kun heittäydymme leikin lumoavaan maailmaan. Luonto itsessään jo lievittää stressiä ja alentaa sykettä lisäten fyysistä aktiivisuutta. Luonnossa leikkiminen tukee monipuolisesti lapsen henkistä hyvinvointia sekä mielikuvituksen kehittymistä. Lisäksi luonnon monipuolinen ympäristö vahvistaa lapsen vastustuskykyä.

Nyt jo muutaman vuoden kokemuksella isovanhempana, lastenlasten kanssa liikkuessani ja leikkiessäni luonnossa olen nauttinut osallisuudestani yhteisissä hetkissä. Olen saanut kantaa kiviä ja keppejä mukanani ja rakentaa niistä mitä moninaisempia rakennelmia, joiden elinkaari on jäänyt lyhyeksi, koska ne ovat muuntuneet hetkessä uudeksi luomukseksi. Nämä usein toistuvat yhteiset hetket luonnossa lasten kanssa ovat antaneet minulle tarpeellisuuden tunnetta, liikuntaa ja yhteistä iloa heidän kanssaan.

Meillä Suomessa asukkailla on keskimäärin matkaa luonnon helmaan noin 700 metriä. Täällä meillä Lempäälässä tuo matka luontoon on varmasti lyhyempi. Tässä kirjoituksessa painopisteeni on korostaa luontoa oivana lasten leikkiympäristönä, mutta en voi ohittaa sitä tosiasiaa, että metsäluonto järvimaisemineen on meille kaikenikäisille aivan ylivertainen paikka ylläpitää terveyttä sekä mielen hyvinvointia niin yksin kuin yhdessä muiden kanssa.

Luontoleikistä voimavaroja arkeen

Leikkiminen luonnossa on lapsen oikeus

Luonnon merkitys leikeissä korostuu poikkeusaikana

YHDISTYKSEMME ALOITTAA BLOGIARTIKKELIEN JULKAISUN

Risto Tuominen MLL Lempäälän yhdistys

15.3.2021

Tämä kirjoitus avaa Mannerheimin lastensuojeluliiton Lempäälän yhdistyksen blogin. Blogin tavoitteena on julkaista kerran kuussa helppolukuinen ja arkilähtöinen kirjoitus, jonka sisältö käsittelee eri näkökulmista pääosin lasten, nuorten ja heidän perheidensä elämään liittyviä ilmiöitä ja sisältöjä. 

Tavoitteenamme on kutsua blogisarjaamme kirjoittajia, joiden osaaminen ja näkökulma innostaa lukemaan erilaisia kirjoituksia. Toivon mukaan bloggaukset antavat hyvän mielen lisäksi arvokasta tietoa perheiden hyvinvointiin liittyvistä teemoista. Jutut ovat luettavissa yhdistyksemme nettisivuilla, mutta niitä pääsee lukemaan myös muiden some-kanaviemme  kautta. Otamme mielellämme vastaan blogikirjoituksiimme ehdotuksia aiheista teiltä lukijoilta, tällöin pystymme paremmin nostamaan ajankohtaisia teemoja esiin. 

Yhdistyksemme täyttää vuonna 2022 100 vuotta. Blogin perustaminen ajoittuu hyvin myös tulevaa juhlavuotta ajatellen, tässä kanavassa voimme käydä läpi muun muassa yhdistyksemme roolia lapsiperheiden palvelujen kehittämisessä Lempäälässä kuluneen sadan vuoden aikana. 

Blogin kautta voimme tarvittaessa avata myös Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa ja palveluja laajemmin sekä Pirkanmaalla että koko Suomessa. MLL:n keskusjärjestön nettisivut tarjoavat laadukasta sisältöä laajasti lasten, nuorten sekä heidän huoltajiensa tarpeisiin eri elämän vaiheissa. 

Pyrimme saamaan nyt näin aluksi kirjoituksia jonkin verran varastoon ”puskuriksi”, että pystymme julkaisemaan niitä säännöllisesti kuukausittain. Myöhemmin toivomme pystyvämme reagoimaan ajankohtaisiin ja toivottuihin teemoihin lyhyemmälläkin aikajänteellä. Toiveissamme on, että bloggaukset herättäisivät keskustelua lukijoiden kesken ja antaisivat sitä kautta kannustavaa viestiä sekä tukea lapsiperheiden arjen sujumiseen.